Kunniottava kohtaaminen

Tasa-arvoinen kunnioittava kohtaaminen

Minkälainen on kunnioittava ja tasa-arvoinen kohtaaminen?

Katson vuosia taaksepäin. Istuin penkkiin tietämättä mitä palaveri toisi tullessaan, minkälaisia päätöksiä tehtäisiin. Muistan, että tunsin oloni kuitenkin turvalliseksi. Minulta kysyttiin omaa mielipidettäni, tulin kuulluksi. Minua kunnioitettiin, tunsin olevani tasa-arvoinen. Tunsin olevani tärkeä, vaikka tiesin, että lopulliset päätökset tekee sosiaalityöntekijä.

Minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, millainen merkitys on tasa-arvoisella kohtaamisella. Halusin kirjoittaa siitä myös omasta tahdostani. Tämä kirjoitus on sinulle sosiaalityöntekijä: Ammatissasi päätät toisten elämästä.

Kun saavut palaveriin, olet saattanut olla juuri kahvihuoneessa istumassa ja kiroamassa tulevan asiakkaan, nuoren tai lapsen, alimpaan helvettiin. Kiroat hänet siitä, kuinka tämä on käytösongelmainen. Ongelmia on koulussa, eikä mikään muutenkaan luista.

Tiesitkö, että sillä on merkitystä, kuinka kunnioittavasti puhut palaverien ulkopuolella lapsesta ja nuoresta? Tuetko ja kunnioitatko lasta ja nuorta myös silloin, kun hän ei ole kuulemassa? Muista, että olet ammattilainen, joka ajaa lapsen ja nuoren asioita.

Mietin erästä kohtaamista, joka tapahtui tosi monta vuotta sitten. Sosiaalityöntekijä sanoi minulle, ettei minusta tulee mitään. Oliko sanat oikein sanottu? Oliko kohtaaminen onnistunut? EI! Juuri siinä hetkessä itsekin mietin, että tuleeko minusta oikeasti koskaan mitään. Olin se ”ongelmanuori”, jota kaikki haukkui. Juuri siihen hetkeen olisin tarvinnut ammattilaisilta kannustusta enkä haukkuja.

Onnekseni henkilökohtaisen matkani varrella on ollut monta tasa-arvoista kohtaamista, jotka ovat kannustaneet minua menemään elämässä eteenpäin. Kannustaneet lukemaan ammatin. Kannustaneet hakeutumaan kokemusohjaajaksi, veturiksi.

Nyt pystyn katsomaan asioita monesta eri näkökulmasta. Omat kokemukseni ovat vaikuttaneet niin, että kohtaan omat nuoreni kunnioittavasti. Toivon, että voin välittää ammattilaisille kokemustietoa, joka lisää ymmärrystä sijoitettuja lapsia ja nuoria kohtaan. Uskon, että ymmärrys toista kohtaan vaikuttaa siihen, miten aidosti pystyy kokemaan toisen tasa-arvoisena ja kunnioittamaan tämän ihmisarvoa.

Linkin kautta löytyy koko teksti, yhteistyössä Erja Sandbergin kanssa.

http://www.erjasandberg.eu/lastensuojelu/tama-kirjoitus-on-sinulle-sosiaalityontekija-ammatissasi-paatat-toisten-elamasta/

Anni Vaittinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

YKSINÄISYYS, JONKA KANSSA KAMPPAILEMME LÄHES JOKAINEN

Yksinäisyys, Jonka kanssa kamppailemme lähes jokainen Monet meistä kamppailevat yksinäisyyden kanssa jossain vaiheessa elämää. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa yksinäisyys on korostunut ja tämä on vaikeaa aikaa varmasti meille kaikille. Halusimme Veturointi-toiminnassa tarjota vertaistuellisia etätapaamisia nuorille yksinäisyyden teemoihin liittyen. Korona rajoitusten vaikeimmat hetket Itselle sekä tapaamilleni nuorille koronatilanne on ollut melko vaikeaa aikaa. Se on rajoittanut elämäämme sekä vaikuttanut henkiseen vointiimme. On hetkiä, jolloin olen ollut loppu henkisesti. Raskainta ovat sellaiset hetket, joita ei pääse viettämään ystävien, sukulaisten ja läheisten kanssa, kuten aiemmin. Arkemme ovat muuttuneet. Emme näe luokkakavereitamme, työt ovat siirtyneet etätöiksi, terapia on siirtynyt osittain videopuheluiksi. Aiemmin meitä voimaannuttaneet hetket ystävien kanssa kahvilassa, leffassa tai vaikkapa salilla toteutuvat yhä harvemmin. Vietämme nykyään suurimman o

Lue lisää

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni?

Arvoisa sosiaalityöntekijä, miksi pelastit vain osan perheestäni? Olin 8-vuotias, kun sosiaalityöntekijä teki sen päätöksen. Paperissa luki, että meidän kotimme oli lapselle turvaton kasvuympäristö. Päädyin asumaan lastenkotiin, missä minun ei enää tarvinnut pelätä vanhempieni juomista tai väkivaltaa. Samalla kuitenkin jouduin tuntemaan huolta muista sisaruksistani, jotka jäivät kotiin asumaan vanhempieni kanssa. Mietin, että olinko tehnyt jotain väärin, kun vain minut otettiin pois kotoa. Tuntui ristiriitaiselta ajatella, että miten kotimme olisi vain minulle turvaton kasvuympäristö ja muille sisaruksilleni turvallinen. Olinko se minä, joka teki kodistamme turvattoman ja sai vanhemmat käyttämään päihteitä ja toimimaan väkivaltaisesti meitä lapsia kohtaan? Sosiaalityöntekijä ei perustellut päätöstään jättää loput sisaruksistani kotiin. Sisarukset jäivät myös vaille tietoa siitä, että mihin minut vietiin ja miksi. Veljeni katkaisi välinsä minuun, koska hän koki, että petin

Lue lisää

Minä uskoin itseeni

MINÄ USKOIN ITSEENI Kun lähtee tavoittelemaan unelmaansa, kukaan ei saa lannistaa sinua sanomalla sinusta ei ole siihen. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella, jos tuntee itse, että minusta on siihen. Elämän risteyskohdissa kannattaa olla jääräpäisen päättäväinen ja pitää omista unelmista kiinni kynsin ja hampain. On oltava päättäväinen. Minä lähdin tavoittelemaan unelmaani jatko-opinnoista, vaikka tiesin rajoitteeni ja ettei läheiseni ja opettajani tukeneet minua. Tajusin haluavani työskennellä ohjaaja-alalla. Viimeisessä TET-harjoittelussa minulla syttyi lamppu, että haluan opiskella alaa, jossa voin työskennellä ihmisten kanssa ja nimenomaan nuorten parissa. Selvitin, missä voisin opiskella ohjausalaa ja löysin Lohjalla sijaitsevan opiston. Sinne minä hakisin yhteishaussa! Opisto oli Kanneljärven kansanopisto ja sieltä valmistuisi nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tiesin haluavani pois kotoa, joten Lohjalla sijaitseva opisto olisi siitäkin syystä täydellinen vaih

Lue lisää

Veturointi-toiminta

Hae tästä blogista