Veturointi-toiminta

Viki on yksi Turun seudun uusista Vetureista. Hän on ollut mukana jo hankkeen kehittämistoiminnassa tuomassa omia ideoitaan ja asiantuntijuuttaan esiin. Hän on osallistunut mm. hankkeen ohjausryhmään sekä puheenvuoroihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä opiskelijoille.   Kysyin Vikiltä, mikä hänet sai lähtemään mukaan toimintaan, johon hän kuvaili hänellä olevan palava halu auttaa nuoria ja toimia heille esimerkkinä. Hankkeessa hän tulee olemaan esimerkkinä myös omatessaan samankaltaisia kokemuksia nuorten kanssa. Hänestä on tärkeää myös olla esimerkkinä nuorille, oli heidän lähtökohtansa mitkä tahansa. Viki pohti, että moni on ehkä ihmetellyt, että miksi hän lähti toimintaan mukaan vasta nyt eikä jo esimerkiksi 18-vuotiaana. Hän kertoi, että vuodet ovat antaneet lisäarvoa sille, että näkee asiat ja omat kokemukset eri tavalla. Viki sanoikin olevansa nyt valmis auttamaan. Veturoinnin pariin Vikin tuli lähdettyä vanhan ohjaajansa innostamana. Hän kertoi, että o

KAAOS - Yhdessä koettua -projektissa oltiin Mukana! Miltä satavuotias Suomi näyttää sijoitettujen lasten ja nuorten silmin? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta KAAOS -Yhdessä koettua -työpajaprojektissa kesällä ja syksyllä 2017. Työpajaprojektin tavoitteena oli tuoda nuorten tarinat näkyviksi, tukea identiteetin vahvistumista sekä mahdollistaa kohtaamisia ja yhdessä tekemistä nuorten kesken. Projektissa työllistettiin yksi kokemusasiantuntija osa-aikaiseen työpajaohjaajan tehtävään toteuttamaan ja dokumentoimaan yhteistä tekemistä yhdessä taiteen ja kulttuurin toimijoiden kanssa.  Projektin päätti syyskuussa Galleria Koomassa Oulussa järjestetty MUKANA!? -taidenäyttely, joka toi esille työskentelyprosessin, työpajojen upeat tuotokset sekä matkan varrella kohdattujen nuorten omaa taidetta. Näyttely oli osa Pesäpuu ry:n koordinoimaa Yhdessä Koettua - 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten ja nuorten silmin -tapahtumakokonaisuutta. Projektin ja näyttelyn toteuttamiseen os

Annin tatuointitarina julkaistiin Pesäpuun Voimatarinat lastensuojelussa -kirjassa , joka julkaistiin alkuvuodesta. Tarina oli myös mukana valtiollisessa anteeksipyyntötilaisuudessa, sen ja muut siellä esitetyt tekstit löydät täältä . Pieni hento tyttö katsoi kylmään pakkaseen ikkunasta, toivoi vain lämpöä läheisyyttä ja päihteetöntä syliä. Halusi pienenä pois jos vain siivet saisi. Hän tajusi ettei itse pysty vaikuttamaan elämäänsä vaan aikuisten sana tässä maailmassa määrää. Vuodet kuluivat, syksyt vaihtui talveen, talvet kesään. Vuosien kuluessa alkoi tyttö itse oirehtimaan kotiolotilannettaan. Oli pimeä syysilta. Junanvalot näkyivät parinmetrin päässä. Meinasi tytön elämä loppua. Samalla hetkellä kuin joku olisi sanonut ei ole aika vielä hyvästien. Aikaa vieri. Lopulta tyttö tuli näkyväksi ja kuulluksi. Sai vahvoja aikuisia ympärille. Tytöllä alkoi siivet vahvistumaan ja alkoi omaa elämää rakentamaan. Vahvojen siipieni avulla pyst

  Tasa-arvoinen kunnioittava kohtaaminen Minkälainen on kunnioittava ja tasa-arvoinen kohtaaminen? Katson vuosia taaksepäin. Istuin penkkiin tietämättä mitä palaveri toisi tullessaan, minkälaisia päätöksiä tehtäisiin. Muistan, että tunsin oloni kuitenkin turvalliseksi. Minulta kysyttiin omaa mielipidettäni, tulin kuulluksi. Minua kunnioitettiin, tunsin olevani tasa-arvoinen. Tunsin olevani tärkeä, vaikka tiesin, että lopulliset päätökset tekee sosiaalityöntekijä. Minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, millainen merkitys on tasa-arvoisella kohtaamisella. Halusin kirjoittaa siitä myös omasta tahdostani. Tämä kirjoitus on sinulle sosiaalityöntekijä: Ammatissasi päätät toisten elämästä. Kun saavut palaveriin, olet saattanut olla   juuri kahvihuoneessa istumassa ja kiroamassa tulevan asiakkaan, nuoren tai lapsen, alimpaan helvettiin. Kiroat hänet siitä, kuinka tämä on käytösongelmainen. Ongelmia on koulussa, eikä mikään muutenkaan luista. Tiesitkö, että sillä o